17.12.2003

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Kysymyksessä olevan asian ovat Helsingin ympäristölautakunnassa saattaneet vireille eräät Asunto Oy R:n asukkaat.

Helsingin ympäristölautakunta on 14.12.1999 tekemässään päätöksessä kysymyksessä olevan kolmen asuinhuoneiston terveyshaitasta todennut, että Asunto Oy R:n asuntojen sisäilman laatu on heikentynyt tuloilmakanavista kulkeutuvan rakennusaikaisen pölyn johdosta siten, että siitä voidaan katsoa aiheutuvan terveyshaittaa asukkaille

Perusteluna mainitun terveyshaitan osalta lautakunta on todennut, että koneellisessa, huoneistokohtaisessa tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmässä tuloilmaa puhalletaan makuu- sekä olohuoneisiin. Asukas voi säätää ilmanpuhalluksen voimakkuutta. Puhallusilma irrottaa kanavissa olevaa pölyä ja sitä kulkeutuu asuntoon, erityisesti tilanteissa, joissa puhaltimen tehoa nostetaan. Tuloilmasuuttimet ovat huoneissa yli kahden metrin korkeudella lattiasta, joten pöly leviää laajalti sisäilmaan. Ilmassa leijuva pöly voi aiheuttaa hengitystieoireita varsinkin allergisille.

Helsingin ympäristölautakunta on kysymyksessä olevalla päätöksellään 14.12.1999 määrännyt Y Oyj:n puhdistamaan Asunto Oy R:n kolmen asuinhuoneiston tuloilmakanavat rakennusaikaisesta aineksesta. Lisäksi lautakunta on määrännyt, että yhtiön muiden asuntojen tuloilmakanavat tulee tarkastaa ja tarvittaessa puhdistaa, jos niissä on rakennusaikaista ainesta. Toimenpide oli tehtävä 1.3.2000 mennessä.

Perusteluna lautakunta on mainitun päävelvoitteen osalta todennut, että tarkastuksissa tehtyjen havaintojen perusteella kyseisten asuntojen tuloilmakanavissa todettu aines on pääosin rakennusaikaista, jolloin mitä ilmeisemmin on laiminlyöty tuloilmakanavien suojaaminen eikä jälkipuhdistusta ole tehty asianmukaisesti. Korjausvelvoite on annettu rakennusurakoitsijalle, jonka menettely tai toimenpide on ollut syynä epäkohtaan. Korjaustyölle asetettu määräaika on kohtuullinen työn luonne ja laajuus huomioon ottaen. Korjausvelvoite perustuu kokemuksiin useista vastaavista tapauksista, joissa tuloilmakanavien puhdistamisella on saatu asunnon terveyshaitta eli asukkaiden oireilu poistetuksi.

Lautakunta on ottaen huomioon terveydensuojelulain 1, 26, 27 ja 53 §:n, terveydensuojeluasetuksen 15 ja 17 §:n, hallintomenettelylain 15 §:n sekä uhkasakkolain 6, 7 ja 8 §:n asettanut päävelvoitteen noudattamisen tehosteeksi Y Oyj:lle 30 000 markan uhkasakon, ellei velvoitetta ole noudatettu määräaikaan mennessä.

Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

Y Oyj on vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös kumotaan.

Valituksensa perusteluiksi yhtiö on muun ohella esittänyt, että Y Oyj:tä ei yksinomaan rakennusteknisestä urakasta vastanneena urakoitsijana voida terveydensuojelulain 27 §:n perusteella ja terveydensuojelulain mukaisessa menettelyssä velvoittaa suorittamaan Asunto Oy R:n omistamassa rakennuksessa ja rakenteissa terveyshaittaa aiheuttavaksi väitetyn seikan poistamista.

Y Oyj:n ja asunto-osakeyhtiön välillä on 26.11.1993 allekirjoitettu urakkasopimus, jossa on sovittu, että urakassa noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1983. Urakkasopimuksessa on määritelty muun ohella Y Oyj:n suoritusvelvollisuus ja osapuolia sitovasti urakoitsijan suorituksen takuu- ja vastuuaikaa koskevat vastuu- ja menettelysäännökset.

Asunto-osakeyhtiön perustajarakennuttajana on ollut S Oyj, jolle on rakennuttajana kuulunut kohteen rakennuttamistehtävät eli töiden urakanaikainen valvonta sekä urakkasuorituksen vastaanotto- ja takuutarkastusmenettelyt. Rakennussuoritus on valmistunut ja vastaanottotarkastus on pidetty kesäkuussa 1995. S Oyj on aikanaan luovuttanut yhtiön hallinnon ja siihen liittyvät velvoitteet ja vastuut edelleen asunto-osakeyhtiölle. Rakennusurakoitsijan vastuu urakkasuorituksen sopimuksenmukaisuudesta määräytyy urakkasopimuksen mukaisesti. Nyt käsillä olevassa tilanteessa on kysymyksessä niin sanotun takuuajan jälkeistä virhettä koskeva tilanne. Vastuu takuuajan jälkeen ilmenneestä virheestä määräytyy Y Oyj:n ja rakennuttajan välisessä urakkasopimuksessa sekä S Oyj:n ja osakkeen ostajien välisessä suhteessa olennaisesti eri perustein.

Y Oyj on kiistänyt urakkasopimuksen mukaan määräytyvän takuuajan jälkeisen virhevastuun. Urakkasopimuksessa on suorituksen virhevastuun lisäksi sovittu myös sopimusosapuolia sitovasti urakkasuoritusta koskevien erimielisyyksien ratkaisusta siten, että ne jätetään välimiesoikeuden ratkaistavaksi tai jomman kumman osapuolen sitä vaatiessa rakennuskohteen sijaintipaikkakunnan alioikeuden ratkaistavaksi sovitussa määräajassa. Asunto-osakeyhtiön ja perustajarakennuttajan välinen vastuu määräytyy vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vastuukysymysten osalta urakkasopimusmääräyksistä poiketen. Sen sijaan rakennusurakkasopimuksen oikeuspaikkaa koskeva ehto on sitova myös Y Oyj:n ja asunto-osakeyhtiön välisessä suhteessa. Terveydensuojelulain 27 §:ää ei voida tulkita siten, että lain sanamuodon ja osapuolten välisten sopimussuhteiden vastaisesti rakennusurakoitsijan väitettyä suorituksen virhettä koskeva asia ratkaistaan osapuolten sopimusmääräyksen vastaisessa menettelyssä.

Asunto-osakeyhtiölaissa on määritelty yhtiön rakenteiden kunnossapitovastuu asunto-osakeyhtiön ja sen osakkaiden välillä. Kunnossapito- ja huoltovastuu yhtiön ilmanvaihtojärjestelmästä kuuluu pääsääntöisesti asunto-osakeyhtiölle. Kiinteistönhuoltoa ja kunnossapitoa koskevien suositusten mukaan tuloilmakanavistot tulee puhdistaa vähintään 10 vuoden välein. Toimenpide on aina laitteiston omistajan velvoite eli tässä tapauksessa rakennuksen omistajan eli asunto-osakeyhtiön.

Rakennusurakoitsija ei voi olla terveydensuojelulain tarkoittamassa asuinhuoneiston terveyshaittaa koskevassa asiassa asianosaisena muussa merkityksessä kuin kuultavana. Rakennusurakoitsijaa ei voida velvoittaa sakon uhalla tapahtuvaan puutteen poistamiseen.

Hallituksen esityksen perusteella ei terveydensuojelulakia voida tulkita siten, että laissa esitetyllä ilmaisulla "jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi", voitaisiin tarkoittaa asuinhuoneiston rakennusteknisestä toteutuksesta vastaavaa urakoitsijaa tai muuta tähän rinnastettavaa asuinhuoneiston rakentamiseen osallistunutta tahoa. Terveydensuojelulain tarkoittamassa tilanteessa voidaan korjausmääräys asettaa asunnon omistajalle tai haltijalle. Asunto-osakeyhtiössä sijaitsevan huoneiston rakennuksen omistajana on aina asunto-osakeyhtiö ja huoneistoa hallitsevana tahona itse asukas. Kun kysymyksessä on asunto-osakeyhtiön rakennuksen rakennetta koskeva asia, ja kun rakennuksen omistaja on asunto-osakeyhtiö, puutteen tai epäkohdan poistaminen on asunto-osakeyhtiön vastuulla oleva asia.

Helsingin ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon. Lautakunta on muun ohella todennut, että Asunto Oy R:n asunnoissa on ilmanvaihtojärjestelmänä koneellinen, huoneistokohtainen tulo- ja poistoilmanvaihto. Asukas voi itse valita puhalluksen voimakkuuden nelinopeuksisella säätimellä. Ilma irrottaa kanavissa olevaa pölyä ja sitä kulkeutuu asuntoon. Erityisesti pölyä irtoaa kanavasta paineiskutilanteissa, kun puhaltimen tehoa nostetaan. Tuloilmasuuttimet ovat huoneissa yli kahden metrin korkeudella lattiasta, joten pöly leviää laajalti sisäilmaan. Ilmassa leijuva pöly voi aiheuttaa hengitystieoireita varsinkin allergisille.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on tarkastuksissa todennut kysymyksessä olevan asunto-osakeyhtiön kolmessa asunnossa tuloilmakanavissa ainesta, joka on koostumuksesta päätellen rakennusaikaista. Koostumuksen arvioinnissa ympäristökeskus on viitannut kokemukseensa lukuisista samanlaisista tapauksista.

Lautakunta on liittänyt lausuntoonsa kaksi 19.11.1999 otettua kuvaa yhden kysymyksessä olevan asunnon tuloilmakanavista ja todennut, että kuvassa 1 on nähtävissä ruiskutasoiteroiskeita putken yläpinnalla kanavan suulla. Suutin on kuvausta varten irrotettu. Jäljet osoittavat, että kanava on ollut suojaamatta kattotasoitetöitä tehtäessä rakennusaikana. Kuvassa 2 tuloilmakanava on kuvattu putken suulla. Pohjalla on selvästi nähtävissä vaaleaa jauhetta ja pölyä putken alapuoliskossa. Nämä ovat pääosin tasotejäämiä. Toisessa kanavassa oli läpimitaltaan jopa 10 millimetrin aineskokkareita. Raekooltaan näin suuri aines ei ole voinut tulla kanavaan tuloilmavirran mukana suodattimien läpi tai niiden ohi, vaan se on kulkeutunut sinne rakennustöiden aikana.

Ympäristölautakunta on katsonut, että Asunto Oy R:n rakennusaikana on laiminlyöty tuloilmakanavien suojaaminen eikä jälkipuhdistusta ole tehty. Vastuu rakennusaikaisista työjärjestelyistä on urakoitsijan.

Terveydensuojelulain 27 §:ssä todetaan muun muassa, että "kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi".

Asumisterveysoppaassa (Ympäristö ja Terveys -lehti 1997), joka on Sisäilmaopasta (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1997:1) täydentävä julkaisu, todetaan sivulla 14 kohdassa "1.9 Korjausmääräys" muun muassa: "Terveydensuojelulaki antaa aiemmasta terveydenhoitolaista poiketen mahdollisuuden kohdistaa korjausmääräys esimerkiksi rakentajalle/rakennuttajalle, jos haitta aiheutuu suunnittelu- tai rakennusvirheestä. Korjausmääräyksen kohdentamisessa on syytä kuitenkin ottaa huomioon asianomaisen tosiasiallinen mahdollisuus haitan poistamiseen."

Y Oyj oli katsonut valituksessaan, että asunto-osakeyhtiön tulisi poistaa epäkohta. Yhtiön näkemyksestä poiketen ympäristölautakunta on katsonut, että koska todettu terveyshaitta johtuu Y Oyj:n toiminnasta, ja koska sillä on tosiasiallinen mahdollisuus puhdistaa tuloilmakanavat, tulee velvoite kohdistaa terveydensuojelulain ja uhkasakkolain nojalla Y Oyj:öön. Toimenpiteen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät yhteistyötä Asunto Oy R:n kanssa.

Ympäristölautakunnan päätöksessä ei ole otettu kantaa asiassa mukana olevien tahojen sopimusperusteisiin vastuisiin eikä toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten jakaantumiseen osapuolten kesken. Ne jäävät osapuolten tai viime kädessä yleisen alioikeuden ratkaistaviksi. Ympäristölautakunta on esittänyt, että Y Oyj:n valitus hylätään.

Asunto Oy R on antanut selityksen, jossa se on vaatinut, että valitus hylätään ja Y Oyj velvoitetaan korvaamaan yhtiön vastineen laatimisesta aiheutuneet kulut 2 000 markalla. Yhtiö on muun ohella todennut, että ympäristölautakunnan toimivaltaan ei ole kuulunut lainkaan sen seikan ratkaiseminen, miten vastuukysymykset sopimusoikeudellisesti jakaantuvat. Y Oyj ei valituksessaan ole väittänyt, etteikö ympäristöviraston tarkastuksissa havaittu likaisuus asuntoyhtiön tuloilmakanavissa olisi nimenomaan rakennusaikainen, kuten viraston tarkastuskertomus osoittaa. Y Oyj:n valitusperusteet ovat yksinomaan prosessuaalisia. Asiassa ei ole kysymys siviilioikeudellisesta vastuunjaosta. Terveydensuojelulaki on pakottavaa julkisoikeutta, eikä sanotun lain mukaisista asioista voida pätevästi tehdä välityssopimusta. Siten urakkasopimukseen sisältyvällä oikeuspaikkaa koskevalla viittauksella ei tässä asiassa ole merkitystä, eikä asiaa voida saattaa myöskään käräjäoikeuden ratkaistavaksi siltä osin kuin kysymys on hallintoasiasta. Terveydenhoitolain mukaiset määräykset eivät voi edes sopimusviittauksen perusteella siirtyä pois hallintoviranomaisten toimivallasta.

Terveydensuojelulain 27 § rakentuu sille periaatteelle, että aiheuttajan tulee korjata haitta. Lain sanamuoto ja siihen liittyvä esimerkkiluettelo eivät tosin nimenomaan mainitse juuri rakennustoimintaa, mutta se voi aivan hyvin olla terveys haitan syynä, eikä se seikka, että rakennustoimenpide on aikanaan kohdistunut asuntoyhtiölle sittemmin tulleeseen rakennukseen, muuta asiaa miksikään.

Y Oyj ei ole antanut hallinto-oikeudelle vastaselitystä sille siihen varatusta tilaisuudesta huolimatta.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen, mutta pidentänyt määräajan toimenpiteen suorittamiseen päättymään 1.8.2001.

Hallinto-oikeus on samalla hylännyt Asunto Oy R:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut:

Asiaratkaisu:

Terveydensuojelulain 27 §:n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi, mikäli asunnossa esiintyy muun muassa pölyä siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa oleskelevalle. Velvoitteet kohdistetaan siihen, jonka menettely tai toimenpide on syynä epäkohtaan. Uhkasakkolain 6 §:n mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Lain 7 §:n mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Helsingin ympäristökeskuksen suorittamassa asunnontarkastuksessa on todettu, että Asunto Oy R:n kolmessa asuinhuoneistossa olevissa koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon tulokanavissa on pölyä, joka kulkeutuu tuloilman mukana asuntoon aiheuttaen terveyshaittaa. Kanavissa on todettu olevan raekooltaan niin suuria kappaleita, että niiden kulkeutuminen ulkoa tuloilman mukana kanavaan ei ole mahdollista. Kanavien suulla on todettu myös ruiskutasoiteroiskeita, jotka osoittavat, että ainakin osa kanavista oli ollut suojaamatta rakennustöitä tehtäessä. Koostumuksesta päätellen pölyn todettiin olevan pääosin rakennusaikaista pölyä.

Kun mainituissa huoneistoissa esiintyvän terveyshaitan syynä on edellä esitettyjen tarkastustulosten perusteella pidettävä ainakin pääosin sitä, että tuuletuskanaviin on jäänyt rakennusvaiheessa pölyä ja muuta niihin kuulumatonta ainesta, ympäristölautakunta on voinut velvoittaa terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin nojalla rakennuksen rakentajan eli Y Oyj:n poistamaan terveyshaittaa aiheuttavat ainekset tuuletuskanavista. Kun yhtiöllä on myös tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta, velvoitteen noudattamisen tehosteeksi on voitu asettaa uhkasakko.

Ympäristölautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksen johdosta muuttaa muutoin kuin siltä osin, että valituksen käsittelyn viemän ajan johdosta määräaikaa toimenpiteen suorittamiseen pidennetään.

Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu kustannusvastuun jakaantumista eri osapuolten kesken.

Oikeudenkäyntikulut:

Asianosainen on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettava ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että Asunto Oy R joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet:

Terveydensuojelulaki 26 §, 27 § 1 mom ja 53 §
Uhkasakkolaki 6 §, 7 § ja 8 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 mom

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Y Oyj on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja että asiassa annetaan väliaikainen täytäntöönpanokielto Helsingin hallinto-oikeuden Y Oyj:lle asettaman uhkasakon osalta.

Valituksensa perusteluiksi Y Oyj on muun ohella todennut, että terveydensuojelulain mukaisessa menettelyssä on kysymyksessä olevan asunto-osakeyhtiön omistaman rakennuksen kahdessa huoneistoissa tehty asukkaiden pyynnöstä asunnon tarkastus 17.8.1999. Huoneistot ovat olleet asumiskäytössä tarkastushetkellä lähes neljän vuoden ajan. Tarkastuksessa on todettu huoneistojen huoneistokohtaisissa tuloilmakanavissa likaa ja pölyä. Kanavissa on lisäksi havaittu pölyä suurempia esineitä (muun muassa metalli), joiden kulkeutuminen ulkoilmasta ei ole mahdollista. Niiden ei kuitenkaan ole edes väitetty aiheuttavan terveyshaittaa. Y Oyj:tä ja S Oyj:tä on asunnontarkastuksen yhteydessä kuultu asiassa ja ne ovat antaneet lausuntonsa.

Rakennusurakoitsija on valituksenalaisessa asiassa velvoitettu haitan poistamiseen terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin perusteella. Hallinto-oikeuden päätös, jolla ympäristölautakunnan päätös on pysytetty, perustuu virheelliseen terveydensuojelulain tulkintaan. Terveydensuojelulain 27 §:n perusteella asetettu velvoite on asiassa kohdistettu tahoon, joka ei tässä tapauksessa voi olla laissa määritelty osallinen kuin korkeintaan kuulemisvelvoitteen osalta. Rakennusurakoitsijaa ei voida velvoittaa uhkasakon uhalla tapahtuvaan terveyshaittaa aiheuttavan puutteen poistamiseen tai mahdollisen puutteen etsimiseen asuinhuoneistossa, jossa se ei ole omistaja tai haltija.

Terveydensuojelulaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että mainitun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu "menettely tai toimenpide" voisi tarkoittaa rakentamista tai suunnittelua. Hallituksen esityksestä (HE 42/1994) ei myöskään voida johtaa tulkintaa, että terveydensuojelulain tarkoituksena olisi ulottaa terveydensuojelulain soveltaminen myös rakennuksen rakentamiseen osalliseen tahoon yksin sillä perusteella, että urakoitsija, suunnittelija tai muu rakennustyön suorittamiseen osallisen sopimuksella määritellyssä suorituksessa ilmenisi tai väitettäisiin olevan rakennus- tai suunnitteluvirhe.

Hallituksen esityksen perusteella ei terveydensuojelulakia voida tulkita siten, että mainitun lain 27§:n 1 momentissa esitetyllä ilmaisulla "jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi", voitaisiin tarkoittaa asuinhuoneiston rakennusteknisestä toteutuksesta vastaavaa urakoitsijaa tai muuta tähän rinnastettavaa asuinhuoneiston rakentamiseen osallistunutta tahoa. Terveydensuojelulain tarkoittamassa tilanteessa voidaan korjausmääräys asettaa asunnon omistajalle tai haltijalle. Asunto-osakeyhtiössä sijaitsevan huoneiston rakennuksen omistajana on aina asuntoyhtiö ja huoneistoa hallitsevana tahona asukas. Kun on kysymyksessä asunto-osakeyhtiön rakennetta koskeva asia, puutteen tai epäkohdan poistaminen on pääsääntöisesti asunto-osakeyhtiön vastuulla. Tältä osin asia on järjestetty asunto-osakeyhtiölaissa, jonka 78 §:n 2 momentissa on nimenomainen kunnossapitovelvoitetta koskeva säännös.

Terveydensuojelulain esitöissä on nimenomaisesti todettu että, sanamuodolla "kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi" tarkoitetaan tilannetta, jossa terveyshaitta aiheutuu asunnon tai oleskelutilan ulkopuolisesta toiminnosta. Tällaisia toimintoja voivat olla esimerkiksi autokorjaamotoiminta tai koiratarhan pitäminen rakennuksen välittömässä läheisyydessä taikka diskoteekin, eläinten tai liuotinaineita käyttävän tuotantolaitoksen pitäminen rakennuksessa, jossa on asuinhuoneistoja. Mikäli terveydensuojelulaissa olisi haluttu muuttaa ennen terveydensuojelulakia voimassa ollut terveydenhoitolaissa määritelty tilanne, olisi kysymyksessä oleva periaate ilmennyt tai sen ainakin olisi tullut ilmetä lain esitöistä ilmeisen selkeästi.

Terveydensuojelulain 27 §:n 2 momentin mukaan epäkohdan on velvollinen poistamaan asunnon tai oleskelutilan omistaja tai haltija. Lainkohdassa ei ole mainittu että epäkohdan poistamisvelvollisuus asuinhuoneiston tai oleskelutilan "sisällä" voitaisiin terveydensuojelulain mukaisessa menettelyssä asettaa tai siirtää muulle kuin asuinhuoneiston tai oleskelutilan omistajalle tai haltijalle. Lainkohdassa todetaan nimenomaisesti, että terveysviranomainen voi velvoittaa joko omistajan tai haltijan poistamaan terveyshaittaa aiheuttavan puutteellisuuden tai epäkohdan. Rakennushankkeeseen osallisen, muun kuin rakennuksen omistajan tai haltijan, velvoittaminen esitöissä määritellyn "ulkopuolisen toiminnon" kautta on vastoin lain esitöiden ilmaisemaa periaatetta.

Vaikka asiassa sovellettu terveydensuojelulain 27 §:ää koskeva virheellinen tulkinta on esitetty asumisterveyttä koskevassa julkaisussa "Asumisterveysopas", joka osin toimii oppaana Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman sisäilmaohjeen 1997 soveltamisessa, ei mainitulle tulkinnalle löydy perusteita lain esitöistä. Mainittu julkaisu ei ole myöskään sellainen oikeuslähde, että sillä voitaisiin katsoa olevan merkitystä terveydensuojelulain 27 §:n tulkinnassa.

Oikeuskäytännössä on ratkaistu terveydensuojelulain ja sitä edeltäneen terveydenhoitolain perusteella tilanteita, jossa rakennuksen omistajan ja huoneiston haltijan välillä on syntynyt näkemysero siitä, aiheutuuko jostakin seikasta terveyshaittaa ja, jos aiheutuu, kenen velvoite on haitan poistaminen. Oikeuskäytännössä päätösten perustelut ovat seuranneet asunto-osakeyhtiölain mukaan määräytyvää asuntoyhtiön ja osakkaan välistä kunnossapitovastuun mukaista jakoa.

Rakennuksen omistajan kunnossapitovastuuseen kuuluu olennaisesti myös sopimussuhteeseen perustuva oikeus kanavoida mahdollinen suunnittelu- tai rakennusvirheestä aiheutuva puute edelleen sopimuskumppanilleen. Tällainen taho, joka ei ole rakennuksen omistaja- tai haltijataho, voi olla myös suunnittelija tai urakoitsija. Tähän, osin lakiin ja osin sopimusperusteisella vastuulla vakiintuneesti järjestettyyn järjestelmään ei terveydensuojelulaki ole lain nimenomaisen säännöksen puuttumisen ja lain esitöiden vaikenemisen myötä tehnyt muutosta. Terveysviranomaiselle ei ole terveydensuojelulailla siirretty velvoitetta tai oikeutta tulkita rakennushankkeiden sopimussuhteita ja niihin liittyviä vastuukysymyksiä. Rakennuksen omistajaa tai huoneiston haltijaa velvoittavien kehotusten antaminen on terveydensuojelulailla asetettu laissa määrätyille viranomaisille. Terveydensuojelulain tarkoittama rakennuksessa ilmenevä puute ja sitä koskeva "teettämisvelvoite" koskee ja voi koskea ainoastaan rakennuksen omistajaa tai huoneiston haltijaa.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Helsingin ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Sen mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, että todetut terveyshaitat poistetaan. Ympäristölautakunnan toimivaltaan kuuluu ratkaista kysymys korjausvastuun jakautumisesta terveydensuojelulain nojalla terveydellisin perustein. Käytännön valvontatyössä toimenpiteiden laatu, laajuus ja kohdentuminen määritetään aina tapauskohtaisesti niin, että lainsäädännön asunnoille ja asumiselle asettamat terveellisyyden vaatimukset täyttyvät. Kustannusvastuun jakautuminen asianosaisten kesken ratkaistaan siviilioikeudellisessa järjestyksessä.

Hallinto- ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti sovellettu terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin säännöstä ja asunto-osakeyhtiölain 78§:ää yhtiön rakennuksen kunnossapitovastuun jakautumisesta yhtiön ja osakkeenomistajan kesken silloin kun terveyshaitan on todettu johtuvan rakennuksen rakenteista. Jos terveyshaitta aiheutuu esimerkiksi rakennuksen rakenteista, korjausmääräys annetaan yhtiölle, jolle kunnossapitovastuu kuuluu. Tästä ei kuitenkaan voi Y Oyj:n väitteen mukaisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että terveydensuojelulain 27 §:n 2 momentin säännös asunnon asettamisesta asumiskieltoon olisi luettava yhdessä lain 27 §:n 1 momentin kanssa siten, että korjausvelvoite voitaisiin kohdistaa vain joko asunnon omistajaan tai haltijaan. Tämä on todettavissa muun muassa terveydensuojeluasetuksen 17 §:n 2 momentista, jonka mukaisesti ennen terveydensuojelulain 27 §:n mukaisen määräyksen antamista asunnon omistajalle, haltijalle sekä sille, jonka menettely tai toimenpide on syynä todettuun epäkohtaan, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Terveydensuojelulain 1 §:n 1 momentin mukaisesti lain tarkoitus on muun muassa poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kohdassa lain tarkoitus (1 §) todetaan elinympäristöllä tarkoitettavan ihmisen välitöntä ympäristöä ja myös asunnon sisätiloja. Sen sijaan perusteluissa ei Y Oyj:n väitteen mukaisesti 27 §:n kohdalla todeta velvoitteen asettamisen edellyttävän, että terveyshaitta aiheutuisi asunnon ulkopuolisesta toiminnasta vaan että haitta voi aiheutua myös rakennuksen omista laitteista, kuten ilmanvaihtopuhaltimista. Tässä tapauksessa ympäristökeskus on tarkastuksissa todennut, että Asunto Oy R:n rakennuksen rakentamisen aikana ilmanvaihtokanavien suojaaminen on laiminlyöty eikä jälkipuhdistusta ole tehty asianmukaisesti, mistä johtuen kanavissa olevaa pölyä kulkeutuu kysymyksessä olevaan kolmeen asuntoon. Näin ollen terveyshaitta aiheutuu rakennusurakoitsijana toimineen Y Oyj:n menettelystä tai toimenpiteestä. Toisin sanoen Y Oyj on terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaisesti taho, jonka välittömästä toiminnasta terveyshaitta suoranaisesti aiheutuu. Yhtiöllä on myös tosiasiallinen mahdollisuus haitan poistamiseen.

Ympäristölautakunta on katsonut, että lainsäätäjän tarkoitus on nimenomaan ollut, että terveydensuojelulaki antaa aiemmasta terveydenhoitolaista poiketen mahdollisuuden kohdistaa korjausmääräys rakennusurakoitsijalle. Tämä on todettu myös Asumisterveysoppaassa (Ympäristö ja Terveys -lehti 1997), joka on Sisäilmaopasta (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1997:1) täydentävä julkaisu.

Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka mukaan korjausvastuu ei terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaisesti kuuluisi Y Oyj:lle rakennuksen urakoitsijana. Tähän lausuntoon ja asiassa aiemmin lausumaansa viitaten ympäristölautakunta esittää, että Y Oyj:n valitus hylätään perusteettomana.

Asunto Oy R:lle on varattu tilaisuus antaa selitys valituksen johdosta. Selitystä ei ole annettu.

Y Oyj:lle varattu tilaisuus antaa selitys ympäristölautakunnan selityksen johdosta. Selitystä ei ole annettu.

Sosiaali- ja terveysministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiassa lausunnon. Ministeriö on lausunnossaan esittänyt, että Helsingin ympäristölautakunta on päätöksellään 14.12.1999 määrännyt Y Oyj:n puhdistamaan Asunto Oy R:n eräiden asuntojen tuloilmakanavat niihin kertyneestä pölystä. Ympäristölautakunta on perustellut päätöstään asukkaiden valituksilla, muun muassa silmien ärsytystä koskevilla oireiluilla ja sillä, että tuloilmakanavissa on havaittu rakennusaikaiseksi tunnistettavaa pölyä. Näillä perusteilla ympäristölautakunta on terveydensuojelulain (769/1994) 27§:n 1 momentin nojalla antanut määräyksen kanavien puhdistamisesta terveyshaitan poistamiseksi kysymyksessä olevissa huoneistoissa suoraan rakennusurakoitsijalle, Y Oyj:lle. Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä epäkohtaan (terveyshaitta), ryhtymään toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen selvitysten mukaan kanavissa oleva pöly on rakennusaikana sinne joutunutta, ilmeisesti ilmanvaihtoputkien suojaamattomuudesta johtuen. Näin ollen haitan aiheuttajana ei voida pitää asunto-osakeyhtiötä vaan rakentajaa tai rakennuttajaa, joka on vastannut rakentamisesta. Ministeriö on katsonut, että terveydensuojeluviranomaisella on ollut tässä tapauksessa terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin nojalla oikeus antaa terveyshaitan poistamiseksi määräys rakentajalle/rakennuttajalle, mikäli tämän voidaan selvästi osoittaa olevan vastuussa virheestä tai laiminlyönnistä, josta seuraa terveydensuojelulaissa tarkoitetun terveyshaitan syntyminen.

Ministeriö on liittänyt lausuntoonsa Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen 2.7.2002 päivätyn selvityksen, joka koskee ympäristölautakunnan kysymyksessä olevaa, 14.12.1999 tekemää päätöstä.

Asunto Oy R:lle on varattu tilaisuus antaa selityksensä sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon sekä siihen liittyneen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen 2.7.2002 päivätyn selvityksen johdosta. Yhtiö ei ole antanut selitystä.

Y Oyj on antanut selityksen sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon sekä siihen liittyneen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen 2.7.2002 päivätyn selvityksen johdosta. Yhtiö on uudistanut vaatimuksensa ja lisäksi muun ohella todennut, että puheena olevassa tapauksessa mahdollisen terveyshaitan poistamisesta tulee vastata asunto-osakeyhtiön, jonka vastuulle rakennuksen huoltotoimenpiteet kuuluvat. Asunto-osakeyhtiö vastaa normaalistikin muun muassa ilmanvaihtokanavien puhdistamisesta ja suodattimien vaihdosta. Vastuuta välittömistä korjaus- tai puhdistustoimenpiteistä ei voida sälyttää rakentajalle tai rakennuttajalle, ellei tuon tahon vastuu ole riidaton. Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentti siis lähtee siitä, että epäkohdan aiheuttaja on riidaton. Lainkohtaa koskevina esimerkkeinä on hallituksen esityksessä todettu muun muassa toiminnassa oleva päästöjä aiheuttava teollisuus- tai vastaava muu laitos.

Hallintolainkäytössä ei voida tulkita rakentamiseen liittyviä vastuukysymyksiä. Näihin liittyvät mahdolliset erimielisyydet ja näyttökysymykset ratkaistaan yleisessä alioikeudessa tai sopimusten niin määrätessä välimiesoikeudessa. Yhtiö on katsonut, että hallintomenettelyssä tai hallintolainkäytössä ei voida tutkia sitäkään, milloin rakentajan/rakennuttajan voidaan katsoa "selvästi" olevan vastuussa virheestä tai laiminlyönnistä. Jos vastuu ei ole riidaton, asia on ratkaistava yleisessä alioikeudessa.

Asiassa esitetty virhettä tai laiminlyöntiä koskeva näyttö perustuu ensisijaisesti myös ympäristökeskuksen 2.7.2002 selvityksessään esittämään seikkaan siitä, että "jäämät kanaviston suulla osoittavat kiistatta, että kanavistot ovat olleet suojaamatta kattotasoitetöitä tehtäessä." Edellä mainittu jäämä on kattotasoitetta, joka on kuivuttuaan kovettunut, kuten vastaava huonetilan katossa oleva tasoite. Tasoite ei märkänä eikä kovetettuaan aiheuta pölyämistä. Tasoitejäämä kanaviston suulla ei osoita kuin sen, että kanavisto on voinut olla yksittäisen huoneiston tasoitetyön aikana suojaamatta.

Varmuutta ja näyttöä siitä, että pöly ylipäätään olisi rakennusaikaista, ei ole. Näyttöä siitä, miltä osin pöly olisi rakennusaikaista ja miltä osin esimerkiksi neljän vuoden aikana kanavistoon kaupunki-ilmasta kulkeutunutta ei ole. Muulla kuin hienojakoisella pölyllä ei ole edes väitetty olevan terveydellistä haittaa mahdollisesti aiheuttavaa vaikutusta.

Puheena olevassa rakennuksessa ja huoneistoissa on huoneistokohtaiset tulo/poistokoneet. Kanaviin kertyy rakennuksen sijaintipaikasta riippuen pölyä ynnä muuta ulkoilmassa olevaa hienojakoista ainesta. Erityisesti nyt kysymyksessä oleva rakennus sijaitsee alueella, johon on rakennuksen valmistumisen jälkeen rakennettu merkittävässä määrin. Tästä on osaltaan seurannut myös lisääntynyttä pölyhaittaa ja sitä myötä myös korostunutta rakennuksen omistajan/asukkaan huoltovelvoitetta huoneilmaan yhteydessä olevista laitteistoista.

Kohteessa olevat huoneistokohtaiset ilmanvaihtolaitteistot ja suodattimet ovat rakennuttajan määrittelemää tyyppiä. Ulkoilman epäpuhtauden määrästä, laitteiston sekä suodattimien ominaisuuksista sekä suodattimien hoidosta ja huollosta riippuu ensisijaisesti se, kuinka paljon huoneiston sisäilmaan sekä myös kanavistoon kertyy pölyä. Rakennuttaja on asiassa vastineessaan asuntoyhtiön 6.9.1999 päivättyyn kirjeeseen viitaten todennut, että hormien päät ovat olleet rakennuttajan työnaikaisen valvojan mukaan työnaikana suojattuina. Rakennuttaja on myös ilmoittanut huomauttaneensa asuntoyhtiötä takuutarkastuksessa 1996 havaitusta suodattamien vaihtamisen tarpeesta. Nämä huoltotoimenpiteet kuuluvat kiinteistön omistajan/haltijan normaaleihin tehtäviin ja toimenpiteisiin. Rakennusurakoitsijan vastuu määräytyy esisijaisesti urakkasopimuksen mukaisesti eikä sisällä rakennuksen valmistumisen jälkeiseen huoltoon ja kunnossapitoon liittyviä tehtäviä.

Yhtiö on katsonut, että puheena olevassa tapauksessa on selvittämättä, mistä tai minkä tahon laiminlyönnistä johtuen mahdollinen terveyshaitta aiheutuu. Riitaisia näyttö- ja vastuukysymyksiä ei tule ratkaista hallintomenettelyssä eikä hallintotuomioistuimissa. Asunto-osakeyhtiö on ensisijaisessa vastuussa rakennuksen kunnossapidosta. Puheena olevassa tapauksessa ei ole mitään sellaista seikkaa, johon toisenlainen tulkinta voisi perustua.

Vastuun siirtäminen asunto-osakeyhtiöltä muulle taholle edellyttää muun muassa hankkeen osapuolten välisten sopimussuhteiden, sopimusperusteisten velvoitteiden, työnsuoritusten, suunnittelun, huollon, kunnossapidon ja valvonnan arviointia. Muussa tapauksessa on vaara, että terveydensuojelulakiin perustuvalla määräyksellä puututaan osapuolten välisiin sopimussuhteisiin tavalla, jota eivät määrittele ainakaan terveydensuojelulaki eivätkä lain esityöt.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus hyväksytään. Helsingin hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan Helsingin ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Lausunnon antaminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä raukeaa.

Perustelut:

1. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Helsingin ympäristökeskuksen elokuussa sekä loka- ja marraskuussa 1999 suorittamissa asunnontarkastuksissa on todettu, että Asunto Oy R:n kysymyksessä olevassa kolmessa asuinhuoneistossa olevissa koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon tulokanavissa on pölyä, joka kulkeutuu tuloilman mukana asuntoon aiheuttaen terveyshaittaa. Kanavissa on todettu olevan raekooltaan niin suuria kappaleita, että niiden kulkeutuminen ulkoa tuloilman mukana kanavaan ei ole mahdollista. Kanavien suulla on todettu myös ruiskutasoiteroiskeita, jotka osoittavat, että ainakin osa kanavista oli ollut suojaamatta rakennustöitä tehtäessä. Koostumuksesta päätellen pölyn todettiin olevan pääosin rakennusaikaista pölyä.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Säännös vastaa terveydensuojelulain 1.1.1995 voimaan tullessa kumotun terveydenhoitolain (469/65) 20 §:n säännöstä.

Uhkasakkolain 6 §:n mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Lain 7 §:n mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Hallituksen esityksessä terveydensuojelulaiksi (HE 42/1994) on yksityiskohtaisissa perusteluissa 27 §:n kohdalla, siltä osin kuin nyt on kysymys, muun ohella todettu, että "ehdotuksen 27 § sisältää asunnossa ja ihmisten oleskeluun käytettävässä tilassa esiintyvän terveyshaitan poistamisvelvollisuuden. Pykälän 1 momentti sisältää säännöksen sellaisen tapauksen varalta, jossa terveyshaitta aiheutuu asunnon tai oleskelutilan ulkopuolisesta toiminnosta. Tällaisia toimintoja voivat olla esimerkiksi autokorjaamotoiminta tai koiratarhan pitäminen rakennuksen välittömässä läheisyydessä taikka diskoteekin, eläinten tai liuotinaineita käyttävän tuotantolaitoksen pitäminen rakennuksessa, jossa on asuinhuoneistoja. Terveyshaitta voi myös aiheutua rakennuksen omista laitteista, kuten ilmanvaihtopuhaltimista tai hissien koneistoista. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tapauksiin, joissa yksilöityä terveyshaitan aiheuttajaa ei ole osoitettavissa, kuten liikennemelun tai ulkoilman saastumisen ollessa kyseessä. Näissä tapauksissa terveydensuojeluviranomaisen tulisi tehdä aloitteita muille toimivaltaisille viranomaisille toimenpiteiksi, joilla voidaan vähentää terveyshaitan mahdollisuutta asunnoissa ja oleskelutiloissa. Ennen toimenpiteen määräämistä terveydensuojeluviranomaisen on mittauksin tai muilla luotettavilla tavoilla osoitettava haitan olemassaolo. Terveydensuojeluviranomaisen on myös kuultava haitan aiheuttajaa ja haitasta kärsivää ennen toimenpiteestä päättämistä. Terveydensuojeluviranomainen voi vaatia haitan aiheuttajaa joko rajoittamaan toimintaansa, vähentämään siitä aiheutuvia säästöjä tai jopa lopettamaan toimintansa terveyshaitan syntymisen ehkäisemiseksi.

Mikäli terveyshaitta aiheutuu esimerkiksi asunnon huonosta kunnosta, kuten vesivahingosta tai yleensä likaisuudesta, terveydensuojeluviranomainen voi vaatia asunnon omistajan tai haltijan korjaamaan epäkohdan. Jos epäkohdan poistaminen ei ole mahdollista taikka omistaja tai haltija ei ole ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kieltää asunnossa asumisen tai rajoittaa asunnon tai oleskelutilan käyttöä. Ennen toimenpiteen määräämistä terveydensuojeluviranomaisen on kuultava asunnon omistajaa tai haltijaa."

Ympäristölautakunta on asiassa antamissaan selityksissä viitannut Asumisterveysoppaassa (Ympäristö ja Terveys -lehti 1997) esitettyyn terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin tulkintaan, jonka mukaan terveydensuojelulaki antaa aiemmasta terveydenhoitolaista poiketen mahdollisuuden kohdistaa korjausmääräys esimerkiksi rakentajalle/rakennuttajalle, jos haitta aiheutuu suunnittelu- tai rakennusvirheestä. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon asianomaisen tosiasiallinen mahdollisuus haitan poistamiseen.

Rakennusurakoitsijaa Y Oyj:tä ja rakennuttajaa S Oyj:tä on asunnontarkastuksen yhteydessä kuultu asiassa ja ne ovat antaneet lausuntonsa. Kysymyksessä olevan rakennuksen rakennuttaja S Oyj on asiassa antamassaan, ympäristökeskukselle 24.9.1999 saapuneessa selityksessään muun ohella todennut, että rakennuksen rakennusaikana hormiputkien päät ovat valvojan ilmoituksen mukaan olleet suojattuna muovikalvolla ja että rakennustyön aikana suoritetuissa tarkastuksissa ei hormeissa ollut havaittu likaa. Rakennuttaja on myös ilmoittanut huomauttaneensa asuntoyhtiötä takuutarkastuksessa vuonna 1996 havaitusta suodattimien vaihtamisen tarpeesta.

Y Oyj on 18.11.1999 päivätyssä selityksessään muun ohella katsonut, että rakennusurakoitsija ei ole asiassa vastuullinen taho, jos vastaanottotarkastus tai takuuaikaiset tarkastukset on suoritettu puutteellisesti ja ettei se voi olla sopimusperusteisesti vastuussa tuloilmakanavien puhdistamisesta.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu määräys terveyshaitan poistamiseksi voidaan antaa sille, jonka toiminnasta tai menettelystä aiheutuu terveyshaittaa. Säännöksessä tarkoitetun vastuun lähtökohtana on aiheuttamisperiaate. Kysymys on yleissäännöksestä, joka voi kattaa suuren joukon tapauksia. Myös säännöksen perusteluissa (HE 42/1994) mainittu asianosaispiiri on esimerkinomainen. Terveydensuojelulaissa ei kuitenkaan ole nimenomaista säännöstä siitä, että sen 27§:n 1momentissa tarkoitettu menettely tai toimenpide voisi tarkoittaa esimerkiksi rakentamista tai suunnittelua.

Terveydensuojelulain sanamuodon tai hallituksen esityksen perusteella ei puheena olevaa lakia voida ilman nimenomaista säännöstä tulkita laajentavasti siten, että mainitussa säännöksessä tarkoitetulla ilmaisulla "sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan", voitaisiin tarkoittaa rakennuksen rakennusteknisestä toteutuksesta vastannutta urakoitsijaa tai muuta siihen rinnastettavaa asuinrakennuksen rakentamiseen osallistunutta tahoa.

Asumisterveysoppaassa, joka osin toimii oppaana sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman sisäilmaohjeen 1997 soveltamisessa, esitetyllä tulkinnalla ei myöskään ole asiassa oikeudellisesti sitovaa merkitystä terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin tulkinnan kannalta.

Mikäli terveydensuojelulailla olisi nyt kysymyksessä olevalta osalta tarkoitettu muuttaa ennen terveydensuojelulakia voimassa olleen terveydenhoitolain aikana vallinnutta tilannetta, olisi kysymyksessä olevan periaatteen tullut ilmetä laista ja sen esitöistä.

Kysymyksessä oleva rakennus on valmistunut jo vuonna 1995. Huoneistot ovat olleet asumiskäytössä tarkastushetkellä lähes neljän vuoden ajan. Lisäksi on otettava huomioon mahdolliset siviilioikeudelliset vastuukysymykset, jotka eivät nyt kysymyksessä olevassa asiassa tule ratkaistaviksi.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Y Oyj:tä ei rakennusteknisestä urakasta vastanneena urakoitsijana voida terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin perusteella velvoittaa poistamaan Asunto Oy R:n omistamassa rakennuksessa ja rakenteissa terveyshaittaa aiheuttavia aineksia. Ympäristölautakunnan päätöksessä tarkoitettua velvoitetta ja uhkasakkoa ei näin ollen ole voitu määrätä mainitulle yhtiölle. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava ja asia palautettava ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi, lausunnon antaminen hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevista vaatimuksista ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Lundell, Hannu Koskinen, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto: "Katson, että kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa."

Asian esittelijän, hallintosihteeri Irene Mäenpään päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Vihervuoren lausunto.